Kruunuvuoressa on yli tusina hylättyä huvilarakennelmaa, jotka tuhoutuvat pikku hiljaa. Tietyn sortin kävijät töhrivät seiniä ja levittelevät rikkomiaan tavaroita pitkin ja poikin. Jokaisella vierailulla näen siirreltyjä esineitä, uusia sotkuja ja vaurioita lähes jokaisessa rakennuksessa. Mutta tunnelmaa riittää roppakaupalla ja sitä yritän kamerallani metsästää. Aikoinaan niin uljas Villa Kissinge, saksalaisen kauppaneuvoksen huvila, on saanut uuden iskevän nimen.
Villa Schwiegermutter on itse asiassa mökki, josta sivuhuoneen katto on romahtanut talven kuluessa sisään.
Oli tyrmistyttävää huomata, että hyväkuntoiseen Puutarhurin huvilaan oli murtauduttu ja lähes kaikki ikkunat rikottu järjestelmällisesti. Vuokraajat tai ehkä omistajapariskunta tuli juuri paikalle, kun olin kuvaamassa, ja menivät taloon sisään, kenties pelastamaan jotain tai kartoittamaan vahinkoja.
Lindebergin keltainen paanuhuvila on ollut aikoinaan kaunis, nyt on enää seinät pystyssä kun kulissit.
Uskaltauduin kurkistamaan Villa Walhelmin yläkertaan, koska portaat ja lattialaudat tuntuivat tukevilta edelleenkin. Sieltä nämä pari viimeistä kuvaa.
Kruunuvuoressa on yli tusina hylättyä huvilarakennelmaa, jotka tuhoutuvat pikku hiljaa. Tietyn sortin kävijät töhrivät seiniä ja levittelevät rikkomiaan tavaroita pitkin ja poikin. Jokaisella vierailulla näen siirreltyjä esineitä, uusia sotkuja ja vaurioita lähes jokaisessa rakennuksessa. Mutta tunnelmaa riittää roppakaupalla ja sitä yritän kamerallani metsästää. Aikoinaan niin uljas Villa Kissinge, saksalaisen kauppaneuvoksen huvila, on saanut uuden iskevän nimen.
Villa Schwiegermutter on itse asiassa mökki, josta sivuhuoneen katto on romahtanut talven kuluessa sisään.
Oli tyrmistyttävää huomata, että hyväkuntoiseen Puutarhurin huvilaan oli murtauduttu ja lähes kaikki ikkunat rikottu järjestelmällisesti. Vuokraajat tai ehkä omistajapariskunta tuli juuri paikalle, kun olin kuvaamassa, ja menivät taloon sisään, kenties pelastamaan jotain tai kartoittamaan vahinkoja.
Lindebergin keltainen paanuhuvila on ollut aikoinaan kaunis, nyt on enää seinät pystyssä kun kulissit.
Uskaltauduin kurkistamaan Villa Walhelmin yläkertaan, koska portaat ja lattialaudat tuntuivat tukevilta edelleenkin. Sieltä nämä pari viimeistä kuvaa.
Voi että mitä tuhlausta! Miksi pitää särkeä? Vanhat huvilat ovat niin ihastuttavia - onneksi joku välittää jossakin ja joitakin kunnostetaankin.
VastaaPoistaLeenamarketta, tuota hidasta rappiota on surkeata katsella. Alueen omistaja ei ole saanut kaupungilta lupaa tehdä LVI-infraa alueelle, niinpä suurin osa rakennuksista on jäänyt autioksi.
VastaaPoistaTodella surullista :(
VastaaPoistaMonet nuoret myös valtaavat näitä rakennuksia, enkä ihan hyväksy sitäkään sillä he eivät kunnosta niitä vaan jälki on enemmänkin tuohoavaa. Hienoja sekä mielenkiintosia kuvia sivustollasi. Jään lukiaksi :)
Mukavaa Christina, tervetuloa! Kruunuvuori kuulostaa olevan sinullekin tuttu paikka. Huviloihin kurkistaessa kummastuttaa aina lattioille hujan hajan leviteltyjen lehtien määrä. Ennen ei kai heitetty mitään pois, vaan pinottiin nurkkiin, nykypäivän mellastajien riemuksi.
VastaaPoistaSurullista tuo päättäjienkin välinpitämättömyys, mikä lie siinäkin takana.
VastaaPoistaSurullista ajan tekemä tuhoutuminen, kauniissa ja varmasti kunnostettuna arvokkaassa rakennuksessa.
Kuvasi kertovat tarinaa, jonka luulisi pysähdyttävän jokaisen. Jopa päättäjänkin, vai onko alueelle jo muita suunnitelmia salaisissa papereissa. :(
Voihan surkeus sinne vaan häviää historiaa. Onneksi asun näin pohjoisessa missä ei talot eikä autot ole lukossa ja koijarit hiivataan kölin alta ennen karkoitusta.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTiitsa, epäilen silkkaa rahanpuutetta syyksi alueen rappioon. Maastossa on hetteikköjä ja korkeita kallioita rinta rinnan, vanhan korjaaminen ja uuden infran laitto liian kallista. Ei voi mitään.
VastaaPoistaAri, teilläpä elellään lintukodossa. Suomessa maaseutua ja omakotialueita kiertelee ulkomaalaisten rosvokoplia, jotka tyhjentävät talon samaan aikaan kun omistajat ovat takapihan porkkanapenkkiä mylläämässä ja jättäneet ovet lukitsematta. Pientä arvokamaa, koruja ja rahaa viedään. Sitä kutsutaan hit and run -rikollisuudeksi. Rosvot ovat samana iltana jo rajojen ulkopuolella eikä niitä ikinä saada kölin alle. Pitääköhän tässä kohta olla joka navetan kulmassa tallentava turvakamera.
Vangitsevia kuvia rapistuvasta kauneudesta. Vaikka talot, huvilat ja mökit ovatkin saaneet pahasti siipeensä, tuntuu, kuin ne yrittäisivät kuitenkin vanhentua ja rapistua arvokkaasti...ehkäpä onnistuvatkin! Hienoja otoksia nämä!!!
VastaaPoistaTämä on kyllä hieno kuvasarja, Kruunuvuori on todellinen mielikuvien aarreaitta. Pistäydyn täällä aina tämän tästä tsekkaamassa josko olisi uusia kuvia...mutta ei ole. Sinulla taitaa olla luova tauko tai lomailuvire päällä. No, odotellaan. Suloista syksyä sinulle!
VastaaPoistaKiitos Pilvikki, taidanpa taas syksyllä ruskan aikaan käväistä kurkistamassa, mitä nyt on vajonnut maan tasalle. Koskaan ei tiedä, milloin raivaustraktorit tulevat jyräämään.
VastaaPoistaAsta, käyn Kruunuvuoressa aika usein ja metsästän jotain tiettyä tunnelmaa, joka ei sitten mitenkään meinaa tarttua kuviin kuitenkaan.
Olin lomalla valokuvauskurssilla ja se kai jähmetti kuvaamisinnon ja vapautuneisuuden räpsytellä nautinnollisesti. Säännöt vaan soivat päässä, soso, ei noin, väärin kuvattu, värit pielessä, rajaus liian väljä, puhkipalanut, tumma pää ummessa..! Mut eiköhän se tästä lutviudu.