sunnuntai, 9. lokakuuta 2011

Marttojen peitto

Kuvat ovat viikon vanhoja. Martat ovat virkanneet isoäidin neliöistä lastenpeittoja noin 8000 kappaletta. Niistä alle puolet riitti peittämään Tuomiokirkon portaat. Peitot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tempauksella halutaan päästä Guinnessin ennätysten kirjaan. Näky oli aika komea, silmissä vilisevää väriloistoa. Turisteillekin jotain ainutlaatuista katsottavaa.































Nämä rouvat pyysivät minua ottamaan itsestään kuvia. He olivat lähdössä Australiaan ja halusivat sinne näytille jotain erikoista Suomesta. Yleisö sai mennä portaille sukkasillaan, istuskella ja makoilla lämpimillä villapeitoilla. Paljon väkeä ei ollut paikalla, mutta sitä ahkerammin kävivät kamerat ja kuvautettiin itseä muistoksi.

Mietin pääni puhki, eikö nuo peitot tuossa portailla nuhraantuneet ja likaantuneet piloille. Miten niitä voi lahjoittaa lastensairaaloihin ja orpokoteihin? Kuka pesee nuo kaikki vajaat 4000 villapeittoa? Martat olisivat voineet perustaa ison pyykkituvan torille heti perään, silläkin olisi varmasti päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan.


(Syysauringossa on hurjan kovat kontrastit, vaalea palaa puhki ja kuvaan sen takia alasävyisenä. Yritin näitä vaalentaa ja säätää, mutta menikö liikaakin? Minä en osaa tehdä näytön kalibrointeja enkä HDR-kuvia, etenen vaan näin moukan tuurilla ja riittämättömällä kunnianhimolla.)

9 kommenttia:

  1. Voi kun hieno postaus ja ihania kuvia. Minä kuulin lentokoneessa lentoemännältä, että Hesarissa oli ollut juttu Marttojen peitosta. Hän tuli sanomaan siitä, koska virkkasin aikani kuluksi juuri noita isoäidin neliöitä. Sitten yksi matkatoveri antoi minulle kyseisen Hesarinkin ja leikkasin jutun itselleni. Terveisiä Santorinilta ja hyvää ensi viikkoa.

    VastaaPoista
  2. Kappas! Olinhan siellä minäkin, ties vaikka kävelimme toistemme ohi ihan tuosta vain. Mukanamme tepasteleva joukko ulkomaan eläviä ihmetteli kovasti hanketta. Aprikoin ensin puolivillaisesti että onpas hassutusta kerrakseen, mutta todella kaunista katsottavaa siitä syntyi, ja mitä enemmän katseli sitä ihastuttavammaksi tämäkin tempaus kehittyi.
    Kaikkea sitä keksitäänkin. Joka tapauksessa todella kivaa nähdä kuviasi riemukkaasta tilkkumerestä.

    VastaaPoista
  3. Hienoa saada terveisiä Santorinilta, Paula! Te onnekkaat siellä, sillä täällä viskoo vettä naamalle ja niskaan, tuuli riepoo sateensuojat pirstaleiksi. Toivottavasti nämä villaiset värit lämmittävät.

    Hei Asta, valokuvaajia tuli vastaan melkein joka portaalla, kippis kamerallesi :)
    Tapahtuma oli kyllä mukava, hirmuinen määrä työtä on ollut tuon komeuden parissa, sadoilla koukun veivaajilla. Harmi, että työ kerättiin niin pian pois.

    VastaaPoista
  4. Olisi ollut kiva olla tuolla, mutta mulla oli muuta menoa = tekemistä kuin lähteä keskustaan. Upeat kuvat sä olet saanut aikaseksi tänne. Kiitti siitä, oli kuin olisin itsekin ollut portailla kun katselin (suurentelin) kuviasi.

    Vettä sataa koko päivä ja ilta espoossakin.

    VastaaPoista
  5. Hei Orvokki, minunkin olisi kannattanut riisua kenkäni ja mennä portaille istuskelemaan, sieltä olisi saanut vielä kivempia kuvakulmia, en vaan raaskinut tallata tuon komeuden päälle.
    Toivon kauniita kuvauskelejä viikonlopuiksi, työpäivinä saa sitten myrskytä, kun täytyy kuitenkin istua sisällä.

    VastaaPoista
  6. Hyvin taltioitu hetki ja se ennätyskin taisi tulla. Tuossa olisi muuten koko halllitukselle torkkupeitto;)

    VastaaPoista
  7. Hehee, hyvä huomio, eikä olisi ollut pitkä matka kuljettaa parikymmentä metriä torin toiselle laidalle :D

    VastaaPoista
  8. Hienoja kuvia tapahtumista. Aivan mahtavia käsitöitä! itse en päässyt paikanpäälle.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Christina, peitto on kyllä aivan uniikki, hirmuinen urakka :)

    VastaaPoista