Toinen kerta tänä talvena, kun näen huurretta meillä päin. Aurinkokin vilkahteli ja avasi hieman lumettoman maan synkkiä värejä. Olisipa taas ollut se makro-objektiivi käytettävissä niin olisi nähnyt paremmin, mitä kaikkea korukirjoitusta luonnosta olisi löytynytkään. Tässä vain pintaraapaisu.
Hienot huurrekuvat!
VastaaPoistaHienoja kuvia, talvi koristaa syksyn, talven ja syksyn kohtaaminen, tai miten sen sanoisi. Ripaus talvea syksyisissä lehdissä.
VastaaPoistaKiitos Sirpa, näitä on kiva ottaa.
VastaaPoistaKiitokset Paula, tämä on tällaista syksyn ja talven väliaikaa, ei oikein sitä eikä tätä. Olisikohan ensi viikolla lunta ilmassa..
Kuurakuorrutus on ihanaa, niitä voisi jäädä tuijottamaan tuntikausiksi...
VastaaPoistaOnko tuo huurretta vai kuuraa.. vai onko se samana asian eri sanoja??
VastaaPoistaJokatapauksessa sait parhaat puolet lehdistä esiin. Minä en ole vielä nähnyt, en kai ole ollut niin aikaisin liikkeellä... :D
kaunista!
VastaaPoistaKiitokset Kiki, Orvokki ja Ulla, totta tosiaan, pitäisi sanoa kuura, Wikipedian mukaan. Huurre on eri asia, mutta kun sitä googlettaa, saa erään kylmälaitefirman tietoja...
VastaaPoistaAskeleet talveen ovat usein upeita jos osaa katsoa/etsiä niitä.
VastaaPoistaJuu Ari, pitää kulkea maanläheisesti, kyllä sitten aina jotain löytyy. Sen opin, että märällä kelillä kannattaisi olla mukana muovikassi polven alle pantavaksi.
VastaaPoistaJep! Eikös vain olekin ihastuttavia nuo värinsä ruostuttaneet, kippuralle ja kiharalle menneet ja maatumistaan odottavat lehdet kauniissa talviasusssaan. Kauneutta on kaikkialla. Ratiritirallaa!
VastaaPoistaTaideteoksia : )
VastaaPoistaKiitos Asta rimmaavasta kommentista, ratiritirallaa kävin tänäänkin etsimässä vaan pelkkää kuraa löysin. Mutta kyllä kurastakin voi saada irti kaikenlaista...
VastaaPoistaLuonnolle kiitos, Mayo, se on loputon rikkaus.